Ragnar Jonasson
Ragnar Jónasson syntyi 20. heinäkuuta 1976 Reykjavíkissa ja kasvoi Kópavogissa ja Grafarvogissa. Hänen isänsä Jónas Ragnarsson oli toimittaja ja hänen äitinsä Katrín Guðjónsdóttir oli entinen lääkärin sihteeri. Jo nuorena poikana Ragnar vietti lauantainsa Islannin kansallisessa kirjastossa lukien vanhoja islantilaisia Agatha Christien käännöksiä, jotka eivät olleet saatavilla muualla. Nämä vierailut kiehtovat hänen mielikuvitustaan ja loivat perustan hänen rakkauden rikosfiktiolle.
Seitsemäntoista vuotiaana Ragnar teki rohkean liikkeen: hän meni suoraan Christien islantilaiselle kustantajalle ja kysyi, saisko hän kokeilla kääntämään yhden hänen romaaneistaan julkaistavaksi. Kustantaja vastasi myöntävästi, ja näin alkoi Ragmarin 14 Christien romaanin kääntäminen islanniksi. Tämä käännöstyö kesti vuosia ja muodosti perustan hänen syvälle ymmärrykselleen klassisesta rikosmysteeristä.
Nuorena Ragnar opiskeli oikeustiedettä Islannin yliopistossa ja alkoi uransa lakimiehenä. Kuitenkin kymmenen 20-luvulla hänen harrastuksensa kirjoittamisessa muuttui vakavaksi tavoitteeksi. Hän voitti kansallisen kirjoituskilpailun, mikä vahvisti hänen sitoutumista kirjailijan uralle. Tänään hän työskentelee täysipäiväisesti oikeusneuvoksena samalla kun opettaa tekijänoikeutta Reykjavíkin yliopistossa. Hänen päivittäistä rutiiniaan hallitsee erinomainen tasapainointi: ”Yritan löytää aikaa illalla kirjoittamiseen, ja yleensä kirjoitan vähän joka ilta,” hän sanoo. ”Jotkut ihmiset harrastavat vuorikiipeilyä vapaa-ajalla, minä kirjoitan kirjoja – vaikka joskus kiipeänkin vuoria!”
Hänen tunnetuin kaikista sarja, Dark Iceland-sarja, sai inspiraationsa henkilökohtaisesta yhteydestään Siglufjörðuriin. ”Minulla on voimakas suhde Siglufjörðuriin. Isovanhempani asuivat siellä ja isäni kasvoi siellä. Omistamme edelleen perheen talon siellä ja vierailen sinne useita kertoja vuodessa. Se on kuin aika seisoutuisi sinne.” Hänen Siglufjörðuriinsa asettama Dark Iceland-sarjan, jossa päähenkilönä on poliisivirkailija Ari Þór Arason, antaa hommage hänen isoisälleen. Hän omisti ”Rupture”-romaanin hänen muistolleen ja antoi maininnnan ”Nightblind”-romaanin lopussa.
